Bugatti Veyron F.K.P. Hommage: Miljoonaluokan jäähyväiset bensiinille
Bugatti on päättänyt, että paras tapa suunnata kohti tulevaisuutta on katsoa syvälle, kalliisti menneisyyteen. Tuloksena on Bugatti Veyron F.K.P. Hommage, ainutlaatuinen mestariteos, joka kunnioittaa miehen perintöä, joka nosti merkin tuhkasta. Ferdinand Karl Piëch, jonka nimikirjaimet koristavat auton nimeä, oli visionääri, joka tunnettiin mahdottoman vaatimusten asettamisesta insinööreilleen. Tämä yksilöllinen projekti seisoo monumenttina sille tinkimättömälle kunnianhimolle, joka ravisteli autoteollisuutta 2000-luvun alussa.
Vaikka Bugatti on jo hypännyt Tourbillonin ja korkean jännitteen hybriditekniikan aikakauteen, F.K.P. Hommage juhlistaa häpeilemättömästi W16-moottorin raakaa, mekaanista sielua. Ulkoisesti auto on nostalgian taidonnäyte: se kantaa ensimmäisen Veyronin klassista siluettia ja legendaarista kaksivärimaalausta, mutta jokainen pinta on hiottu nykypäivän täydellisyyteen. Tekniikaltaan auto perustuu kehittyneempään Chiron-alustaan, joten kyse ei ole pelkästä entisöinnistä, vaan "entä jos"-skenaariosta – siitä, miltä Veyronin facelift olisi voinut näyttää kahden vuosikymmenen insinööritaidon jälkeen.
Kyseessä on Bugattin Sur Mesure "Programme Solitaire" -osaston toinen luomus, jonka tehtävänä on toteuttaa maailman rikkaimpien villeimmät ja kalleimmat toiveet. F.K.P. Hommage ei tyydy pelkkiin ulkonäkömuutoksiin. Sisusta on viimeistelty materiaaleilla ja yksityiskohdilla, jotka olivat pelkkää haavetta alkuperäisen Veyronin lanseerauksen aikaan vuonna 2005 – esimerkiksi kojelautaan upotettu Audemars Piguet Royal Oak Tourbillon -kello. Tämä auto on puoliksi vakavaa insinöörityötä, puoliksi puhdasta nostalgiaa: muistutus ajasta, jolloin teillä hallitsivat sylinterit, neljä turboahdinta ja bensiinimoottorin väkivalta, ennen kuin maailma alkoi laskea kilowattitunteja.
On tietysti ironista, että juuri tällainen auto merkitsee aikakauden lopullista auringonlaskua. Veyron F.K.P. Hommage on tehty niille, joiden mielestä nykyiset hyperautot ovat liian steriilejä ja digitaalisia. Se viestii, että jopa Bugattin kaltaiselle jättiläiselle menneisyyden aristokraattinen röyhkeys ja yhden miehen vision kunnioittaminen voi olla arvokkaampaa kuin kokonainen laivue uusia sähköautoja.
