Mainos

Uusi Ferrari 296 Challenge Stradale luopuu sähkömoottorista ja kiertää radan tehokkaampaa hybridiä nopeammin

Ferrari 296 Challenge 1/83
Fullscreen image 1/83

Ferrari on esitellyt 296 Challenge Stradalen, joka kulkee vastavirtaan nykyaikaisten superautojen kehityksessä. Tehon kasvattamisen sijaan italialaisvalmistaja luopui hybridijärjestelmästä, pudotti painoa 140 kiloa ja uudisti aerodynamiikkaa perusteellisesti. Tuloksena on 670-hevosvoimainen tieliikennekelpoinen urheiluauto, joka kiertää Ferrarin oman Fioranon radan huomattavasti tehokkaampaa 296 Speciale -hybridiä nopeammin.

Mainos

Vähemmän tehoa, enemmän vauhtia mutkiin

Ferrari esitteli uuden 296 Challenge Stradalen Barcelonan Finali Mondiali -tapahtumassa yhdessä 296 Challenge Evo -kilpa-auton kanssa. Mallit on kehitetty rinnakkain, ja niissä on useita yhteisiä teknisiä ratkaisuja. Keskeinen ero on siinä, että Challenge Stradale on hyväksytty tieliikenteeseen, kun taas Challenge Evo on suunniteltu Ferrarin merkkisarjaan.

Uuden katumallin omaleimaisin piirre on sen voimalinja.

Siinä missä tavallisessa Ferrari 296 GTB:ssä yhdistyvät 3,0-litrainen V6-bensiinimoottori ja sähkömoottori yhteensä 830 hevosvoiman teholla, Challenge Stradale luottaa yksinomaan polttomoottoriin.

Kahdella turboahtimella varustettu 120 asteen V6 tuottaa 670 hv (493 kW) ja 740 Nm vääntöä. Huipputeho saavutetaan 8 000 kierroksella minuutissa.

Voima välittyy takapyörille kahdeksanvaihteisen kaksoiskytkinautomaatin kautta.

Hybridijärjestelmästä luopuminen vei 160 hevosvoimaa, mutta samalla Ferrari pystyi poistamaan sähkömoottorin, akuston ja niihin liittyvät komponentit.

Yhdessä muiden muutosten kanssa tämä laski auton kuormaamattoman painon 1 330 kiloon eli 140 kiloa tavallista 296 GTB:tä pienemmäksi.

Ferrarin tavoitteena ei siis ole tehon maksimointi vaan ajettavuuden parantaminen sekä renkaiden ja jarrujen kuormituksen vähentäminen.

Valtava takasiipi ei ole pelkkä koriste

296 Challenge Stradalen silmiinpistävin piirre on suuri kiinteä takasiipi, joka näyttää kuuluvan pikemminkin kilpa-autoon kuin tavanomaiseen katuautoon.

Uudelleen muotoiltu keula, suurempi etuspoileri, ylimääräiset ilmanohjaimet, uusi takadiffuusori ja kauttaaltaan suljettu pohja palvelevat kaikki samaa tarkoitusta.

Ferrarin mukaan aerodynamiikkapaketti tuottaa 250 km/h nopeudessa jopa 617 kiloa alaspäin painavaa aerodynaamista voimaa eli downforcea. Se on 72 prosenttia enemmän kuin tavallisessa 296 GTB:ssä samalla nopeudella.

Downforce painaa renkaita tiiviimmin tien pintaan suurissa nopeuksissa ja parantaa vakautta nopeissa kaarteissa.

Suurella downforcella on kuitenkin hintansa. Runsaat aerodynaamiset lisäosat kasvattavat yleensä myös ilmanvastusta, joten Challenge Stradale ei välttämättä yllä pitkillä suorilla tehokkaampien hybridimallien vauhtiin.

Ferrari on asettanut radan mutkaosuudet huippunopeuden edelle.

Valmistaja ilmoittaa kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 2,8 sekuntia ja 0–200 km/h 7,9 sekuntia. Huippunopeus ylittää 300 km/h.

Kiinnostavampi lukema tulee Ferrarin Fioranon testiradalta, jonka Challenge Stradale kiertää yhtiön mukaan ajassa 1 minuutti 18,5 sekuntia.

Se on puoli sekuntia nopeammin kuin 880-hevosvoimainen 296 Speciale.

Ferrari 296 Speciale osoittaa, ettei teho ole kaikki kaikessa

Challenge Stradalen kiinnostavin vertailukohta on Ferrarin oma 296 Speciale.

Molemmat ovat saman malliperheen suorituskykyyn keskittyviä versioita, mutta niiden tekniset lähestymistavat eroavat selvästi toisistaan.

296 Specialessa 700-hevosvoimaisen V6:n rinnalla on sähköinen voimalinja. Yhteisteho on 880 hv (648 kW).

Specialen kuivapaino on 1 410 kiloa, kun Challenge Stradalen lukema on 1 330 kiloa. Kummassakaan tapauksessa kuivapaino ei tarkoita ajovalmiin auton omamassaa.

Ferrarin mukaan molemmat autot kiihtyvät 0–100 km/h 2,8 sekunnissa.

Suuremmissa nopeuksissa Specialen tehoetu alkaa kuitenkin näkyä. Se saavuttaa 200 km/h nopeuden seitsemässä sekunnissa, kun Challenge Stradale tarvitsee 7,9 sekuntia.

Fioranossa etu kääntyy kevyemmälle Challenge Stradalelle, joka tuottaa enemmän downforcea.

Ero osoittaa, miksi pelkkä teho on huono mittari urheiluauton todelliselle suorituskyvylle. Nopealla radalla moottoritehon rinnalla merkitsevät jarrutusteho, alustan toiminta, renkaiden pito ja kaarrenopeus.

Fioranon tulos ei silti automaattisesti päde kaikilla radoilla. Monzassa, jossa suorat ovat pidempiä, tehokkaampi Speciale voisi olla nopeampi.

Porsche 911 GT3 RS lähestyy asiaa toisin

Ferrarin oman malliston ulkopuolella Porsche 911 GT3 RS on yksi 296 Challenge Stradalen luontevimmista kilpailijoista.

Molemmat ovat tieliikennekelpoisia urheiluautoja, joiden kehityksessä rata-ajolla ja aerodynamiikalla on ollut poikkeuksellisen suuri painoarvo.

Porsche ratkaisee saman tehtävän kuitenkin eri tavalla.

911 GT3 RS:ssä on vapaasti hengittävä 4,0-litrainen kuusisylinterinen bokserimoottori, joka tuottaa 525 hv (386 kW).

Ferrarilla on siis 145 hevosvoiman tehoetu, johon Porsche vastaa korkealle kiertävällä moottorilla ilman turboahtimia.

911 GT3 RS kiihtyy 0–100 km/h 3,2 sekunnissa ja saavuttaa 296 km/h huippunopeuden. Ferrarin vastaavat lukemat ovat 2,8 sekuntia ja yli 300 km/h.

Myös Porsche on panostanut huomattavasti aerodynamiikkaan. Sen aktiiviset aerodynaamiset osat tuottavat 285 km/h nopeudessa jopa 860 kiloa downforcea.

Mainos

Lukemaa ei voi verrata suoraan Ferrarin 617 kiloon 250 km/h nopeudessa, sillä downforce riippuu voimakkaasti nopeudesta. Porsche käyttää myös säätyviä siipielementtejä ja ilmanvastusta vähentävää DRS-järjestelmää.

Ostajalle tärkein ero on autojen ajoluonteessa. Ferrari tarjoaa keskimoottorirakenteen ja turbomoottorin suuremman väännön, Porsche puolestaan takamoottorirakenteen ja vapaasti hengittävän moottorin luonteen.

Se, kumpi on radalla parempi, riippuu radasta, renkaista ja olosuhteista. Pelkkien teknisten tietojen perusteella ei voi julistaa yleisvoittajaa.

Ohjaamosta on karsittu kaikki tarpeeton

Ferrarin painonsäästötoimet eivät rajoitu voimalinjaan.

Challenge Stradalen ohjaamossa käytetään runsaasti hiilikuitua ja kevyempiä verhoilumateriaaleja. Hiilikuituisista ovipaneeleista puuttuvat tavanomaiset käsinojat ja säilytyslokerot.

Myös lattian verhoilua ja äänieristystä on vähennetty.

Ferrarin mukaan lisävarusteiset, putkirunkoiset hiilikuitu-urheiluistuimet ovat noin neljänneksen tavanomaisia urheiluistuimia kevyemmät.

Muutoksilla ei tavoitella pelkästään painonsäästöä. Ferrari haluaa kuljettajan tuntevan entistä suoremmin moottorin toiminnan, alustan liikkeet ja tienpinnan muutokset.

Arkiajossa tämä tarkoittanee enemmän melua ja vähemmän mukavuutta, mutta auton todellisen ajotuntuman arviointi edellyttää riippumattomia koeajoja.

Myös alustan säädöt on uusittu perusteellisesti. Ferrari käyttää jäykempiä jousia, muutettua pyörägeometriaa ja erikseen kalibroituja mukautuvia iskunvaimentimia.

Rengasvaihtoehtoihin kuuluvat mallia varten räätälöidyt Pirelli P Zero R- ja P Zero Trofeo RS -renkaat.

Jarrutuksesta vastaavat hiilikeraamiset levyt, joiden halkaisija on edessä 398 mm ja takana 380 mm.

Autossa on myös parannettu ABS Evo -jarrujärjestelmä sekä päivitetyt sähköiset ajoavustimet, jotka on säädetty ensisijaisesti nopeaan rata-ajoon.

Kilpaversiossa on 30 hevosvoimaa enemmän

Katumallin rinnalla esitelty Ferrari 296 Challenge Evo on suunniteltu vuoden 2027 Ferrari Challenge -sarjaan.

Sen 2 992 cm³:n V6 tuottaa 700 hv ja 740 Nm vääntöä.

Kilpa-autossa käytetään seitsemänvaihteista kaksoiskytkinvaihteistoa, kun katumallissa vaihteita on kahdeksan.

Myös 296 Challenge Evon kuivapaino on 1 330 kiloa.

Aerodynamiikan parantaminen oli yksi Ferrarin uuden kilpa-auton kehityksen painopisteistä.

Suurin downforce on kasvanut poistuvaan 296 Challengeen verrattuna 12 prosenttia, mikä vastaa noin 100 kilon lisäystä 250 km/h nopeudessa.

Kilpa-auton aerodynamiikkaa voi myös säätää radan mukaan. Suuren downforcen säädöt sopivat mutkaisemmille radoille, kun taas pienemmän ilmanvastuksen kokoonpano soveltuu paremmin nopeammille radoille.

Ferrarin mukaan 296 Challenge Evo kiertää Mugellon 0,8 sekuntia edellistä kilpaversiota nopeammin.

Ferrari herättää henkiin 23 vuoden takaisen nimen

Challenge Stradale ei ole Ferrarille uusi nimi.

Vuonna 2003 valmistaja toi markkinoille Ferrari 360 Modenaan perustuneen 360 Challenge Stradalen, joka siirsi useita kilparatatekniikoita maantielle.

Tuolloin suorituskyvyn parannukset syntyivät pääasiassa painon vähentämisestä, alustan hiomisesta ja aerodynamiikan parantamisesta.

Uusi 296 Challenge Stradale soveltaa samaa periaatetta nykytekniikalla.

Ferrari on myös päättänyt olla tekemättä uudesta mallista tiukasti rajattuna sarjana valmistettavaa keräilyautoa.

Toisin kuin harvinaisempi 296 Speciale, Challenge Stradale kuuluu Ferrarin vakiomallistoon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että auton ostaminen olisi helppoa tai toimitus nopea.

Italian suuntaa antavaksi lähtöhinnaksi on kerrottu noin 291 000 euroa. Viron hinnoittelua ja saatavuutta ei ole vahvistettu.

Onko hybridijärjestelmästä luopuminen askel taaksepäin?

Ferrarin uusi malli osoittaa, ettei sähköistäminen ole ainoa tapa parantaa urheiluauton suorituskykyä.

Hybridijärjestelmä voi kasvattaa kokonaistehoa ja parantaa kiihtyvyyttä, mutta se lisää myös painoa ja monimutkaisuutta.

296 Challenge Stradalessa Ferrari päätti hyödyntää painonsäästön ensisijaisesti ajettavuuden parantamiseen.

Tuloksena on auto, joka jää suorilla tehokkaammalle 296 Specialelle mutta voi päihittää sen Ferrarin omalla lyhyellä ja mutkaisella testiradalla.

Tämä ei tarkoita, että hybriditekniikan mahdollisuudet urheiluautoissa olisi käytetty loppuun. Uusi Ferrari pikemminkin osoittaa, että erilaiset tekniset lähestymistavat sopivat erilaisiin tavoitteisiin.

296 Challenge Stradalen ostaja ei saa Ferrari 296:n tehokkainta versiota. Hän saa auton, jonka kehityksessä keveys, aerodynamiikka sekä kuljettajan ja auton välinen suora tuntuma on asetettu moottoritehon edelle.