Käytetyn sähköauton osto ja myynti: katsastus on tuore, mutta missä kunnossa akku on?
Kuvitellaan, että Saksasta tuodaan Suomeen kaksi sähköautoa. Ne ovat samaa mallia ja samaa vuosimallia, ja niillä on ajettu yhtä paljon. Molemmat ovat juuri läpäisseet katsastuksen. Toinen maksaa 1 000 euroa enemmän, ja myynti-ilmoituksen mukaan sen akku on ”erittäin hyvässä kunnossa”. Olisin valmis maksamaan paremmasta akusta enemmän. Ensin haluaisin kuitenkin tietää, mistä myyjä tietää, että juuri hänen autossaan on parempi akku.
Saksassa 18. marraskuuta julkaistu TÜV-raportti antaa kysymykselle yllättävää painoarvoa. Raportin laatijat analysoivat 9,7 miljoonaa henkilöautojen katsastusta. Katsastajat löysivät vakavia vikoja 3,0 prosentista 2–3-vuotiaista Mazda MX-30 -sähköautoista. Samanikäisistä Tesla Model Y -autoista vakavia vikoja löytyi 18,5 prosentista, eli osuus oli yli kuusinkertainen. Tulokset eivät kerro kummankaan mallin akun jäljellä olevasta kapasiteetista mitään. Saksassa korkeajänniteakku tarkastetaan määräaikaiskatsastuksessa pääasiassa silmämääräisesti.
Sama Mazda osoittaa, miksi katsastuksesta on silti hyötyä. TÜV SÜD tarkasteli erikseen viisivuotiaita MX-30-sähköautoja, joilla oli ajettu keskimäärin vain 45 000 kilometriä. Niistä 3,3 prosentissa havaittiin vakava jarrulevyihin liittyvä vika. Hyväkuntoisella akulla varustetun Mazdan löytänyt ostaja tietää nyt melko hyvin, mitä mekaanikkoa kannattaa pyytää tarkastamaan ennen kauppaa. Sama pätee toisin päin: jos katsastustodistuksessa ei ole huomautuksia, kannattaa selvittää, kuinka paljon energiaa akkuun nykyisin vielä mahtuu.
Mitä myynti-ilmoituksen ”akku 90 %” tarkoittaa?
Kojelaudan 90 prosentin lukema kertoo kuljettajalle akun senhetkisen varaustason. Myynti-ilmoituksessa olennainen luku on toinen. Kun arvioidaan kapasiteettia, akun kuntoluku eli State of Health (SoH) kertoo, kuinka suuri osa akun käyttökelpoisesta energiakapasiteetista on jäljellä uuteen verrattuna. Ikääntyneenkin akun voi ladata 100 prosenttiin.
Otetaan esimerkiksi auto, jonka akun käyttökelpoinen kapasiteetti oli uutena 60 kWh. Jos siitä on jäljellä 90 prosenttia, kuljettajalla on käytettävissään noin 54 kWh. Jos kulutus on esimerkin vuoksi 20 kWh 100 kilometrillä, 6 kWh:n ero vastaa noin 30 kilometrin eroa toimintamatkassa. Jos auton lataa kotona joka yö ja sillä ajaa 40 kilometriä päivässä, halvempi auto voi olla parempi ostos. Jos taas tavallisella talvisella ajomatkalla kaupungin ulkopuolelle pääsee jo nyt seuraavalle latauspisteelle vain niukasti, nuo samat kilometrit voivat olla hintaeron arvoisia.
Siksi haluaisin ostajana tietää, kuka akun testasi, millä menetelmällä ja milloin sekä mikä auton matkamittarin lukema silloin oli. Pikatesti ja pidempi, ajon aikana kerättyyn tietoon perustuva kapasiteettitesti antavat eri tarkkuustason tuloksia. Asianmukaisestikin tehty testi kertoo akun kunnosta vain testihetkellä. Kahden vuoden ja 40 000 kilometrin takainen raportti on hyödyllinen osa auton historiaa, mutta nykyisestä hinnasta neuvotellessani haluaisin nähdä tuoreemman raportin.
Kenen pitäisi maksaa testi?
Myyjällä on perusteltu vastaväite. Testaus maksaa, eikä yhden päivän testauksella voi sanoa tarkasti, kuinka monta vuotta akku vielä kestää. Minusta on täysin kohtuullista, että myyjä kertoo ilmoituksessa, ettei akun kapasiteettia ole mitattu. Ostaja ja myyjä voivat sitten sopia, haluaako ostaja järjestää testin ennen kauppaa ja kuka sen maksaa.
Jos 1 000 euron lisähintaa kuitenkin perustellaan sillä, että akku on ”erittäin hyvässä kunnossa”, myyjän pitäisi järjestää testi. Hyvin huolletun auton omistajalla on myös eniten voitettavaa: hän voi osoittaa, miksi hänen autonsa kannattaa valita toisen sijaan. Ostajana pyytäisin myyjältä kaksi asiakirjaa, kun menisin koeajolle. Katsastustodistuksesta tarkistaisin mahdolliset jarruja ja alustaa koskevat havainnot. Akkuraportista etsisin perustetta maksaa ne 1 000 euroa lisää.