Mainos

Miksi talvella saa ajaa Mäon suuntaan 110 km/h mutta Haljalan suuntaan vain 90 km/h?

Maantee
Fullscreen image

Kuivana marraskuun aamuna Tallinnasta kohti Tarttoa ajava voi nähdä Peetrin ja Mäon välisellä tieosuudella 110 km/h -rajoitusmerkin. Narvan suuntaan ajaville nopeusrajoitus Maardun ja Haljalan välillä on sen sijaan 90 km/h. Molemmilla reiteillä on kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan. Narvaan johtavan tien alempi rajoitus avautuu, kun asettuu hetkeksi linja-autonkuljettajan paikalle ja miettii, mitä pysäkiltä lähteminen vaatii.

Mainos

Tallinna–Narva-tien 52. kilometrillä sijaitsevan Loksan liittymän aiemmat järjestelyt olivat tästä hyvä esimerkki. Loksan suunnasta päätielle liittyvä kuljettaja kiihdytti kiihdytyskaistalla. Samaan aikaan päätiellä ajava linja-auto hidasti siirtyäkseen samalla kaistalla olevalle pysäkille. Jos linja-autonkuljettaja halusi pysäkiltä lähdettyään tehdä U-käännöksen Narvan suuntaan, hänen piti ylittää kaksi kaistaa lyhyellä matkalla. Tämä oli yksi syy siihen, että Viron liikenneviranomainen Transpordiamet suunnitteli vuonna 2025 pysäkin siirtämistä ja U-käännöspaikan sulkemista.

Suoraan jatkavalle kuljettajalle tie näyttäytyi leveänä, keskialueella erotettuna väylänä. Samassa paikassa linja-autonkuljettajan piti arvioida, ehtisikö hän siirtää raskaan ajoneuvon vasemmalle kaistalle. Nopeudella 90 km/h lähestyvä auto kulkee sekunnissa 25 metriä. Nopeudella 110 km/h matkaa kertyy lähes 31 metriä. Jos auto on 100 metrin päässä linja-autosta, se saapuu pysäkin kohdalle vastaavasti neljässä tai 3,3 sekunnissa. Henkilöauton ratissa ero on seitsemän sekunnin kymmenesosaa. Linja-autonkuljettajalle se on osa ajasta, jonka kuluessa hänen on päätettävä, lähteekö hän tekemään ajoliikettä.

Transpordiamet alkoi poistaa kesäisiä 110 km/h -rajoitusmerkkejä 20. marraskuuta. Peetrin ja Mäon välisellä osuudella liikenteenhallintakeskus voi hyvissä olosuhteissa sallia enintään 110 km/h -nopeuden valoisaan aikaan ja enintään 100 km/h pimeällä. Maardun ja Haljalan välisellä osuudella rajoitus pysyy talven ajan 90 km/h:ssa. Viranomainen perustelee ratkaisua vasemmalle kääntymisen tai U-käännöksen mahdollistavien paikkojen määrällä sekä suuremmalla riskillä, että ajoradalle tulee jalankulkijoita tai villieläimiä. Kuiva tienpinta tarjoaa paremman pidon, mutta sivutieltä lähestyvän auton kuljettajan aikeiden arvioiminen vie silti aikaa.

Kymmenen kilometriä ja minuutin aikasäästö

Haljalan suuntaan ajava voi aiheellisesti kysyä, miksi yhden liittymän vuoksi on hidastettava vielä kymmenen kilometrin päässäkin. Jos näkyvyys on siellä hyvä, tie kuiva ja liikenne vähäistä, kysymys on perusteltu. Kymmenen kilometrin ajaminen tasaisella 90 km/h -nopeudella kestää 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Nopeudella 110 km/h aikaa kuluu 5 minuuttia ja 27 sekuntia. Säästö on yksi minuutti ja 13 sekuntia. Päivittäin reittiä ajavalle minuuteista kertyy vuoden mittaan tunteja. Niiden arvoa ei ole syytä vähätellä.

Kiinnostavaa kyllä, Transpordiamet on jo itse vastannut tähän vastaväitteeseen. Se allekirjoitti syyskuussa sopimuksen 80 vaihtuvanäyttöisen liikennemerkin asentamisesta Väon ja Haljalan välille. Suunnitelman mukaan varoitus- ja nopeusrajoitusmerkit asennetaan Loksan liittymään asti syksyyn 2027 mennessä ja Haljalaan asti vuotta myöhemmin. Kun järjestelmä on käytössä, joillakin osuuksilla voidaan sallia hyvissä olosuhteissa valoisaan aikaan enintään 110 km/h -nopeus myös talvella. Viranomaisen mukaan Jõelähtmen ja Loksan liittymien paikalliset rajoitukset pysyvät voimassa.

Kuljettajan näkökulmasta ratkaisu on järkevä. Pitkällä, hyvällä tieosuudella voidaan sallia suurempi nopeus. Liittymässä, jossa yhden kuljettajan on arvioitava toisen nopeutta ja löydettävä sopiva hetki kääntymiseen, on perusteltua antaa molemmille enemmän aikaa. Jos haluamme ajaa kovempaa sielläkin, meidän on ensin vastattava kysymykseen, jonka linja-autonkuljettaja joutui Loksassa aiemmin kohtaamaan päivittäin. Miten kuljettaja pääsee pysäkiltä turvallisesti tien toiselle puolelle?