Trumpin tullinuija iskee taas korealaisvalmistajiin
Nobel-palkinnosta kieltäytynyt mies on palannut suosikkityökaluunsa: tulleihin. Truth Socialissa julkaistu uusi uhkaus on järisyttänyt sekä Hyundain johtokuntaa että Etelä-Korean kansalliskokousta. Eteläkorealaiset autot, lääkkeet ja puutavara joutuvat nyt 25 prosentin tuontitullin kohteeksi, kun aiemmin sovittu taso oli 15 prosenttia. Perusteluna toimii korealaisten lainsäätäjien viivyttely "historiallisen" kauppasopimuksen ratifioinnissa. Valkoisen talon nykyiselle isännälle kansainväliset sopimukset ovat yhtä kestäviä kuin hänen viimeisin somepäivityksensä.
Tämän tilanteen ironia on käsin kosketeltavaa. Vielä viime kesänä Washington ja Soul näyttivät päässeen suureen sopuun: Etelä-Korea lupasi huimat 350 miljardin dollarin investoinnit Yhdysvaltoihin, tarkoituksenaan saada tullit laskettua 25 prosentista siedettävämpään 15 prosenttiin. Nyt tuo sopimus ei näytä olevan juuri digitaalimustetta arvokkaampi. Presidentti Trump on vakuuttunut siitä, että Korean parlamentti jarruttaa tahallaan, ja diplomaattinen keskustelu on vaihtunut taloudelliseen moukariin. Etelä-Korean hallitus, joka ilmeisesti yllätettiin täydellisesti, yrittää nyt kiireellä lähettää kauppaministerinsä Atlantin yli hätäneuvotteluihin.
Kylmä suihku Hyundai- ja Kia-jäteille
Jäteille kuten Hyundai ja Kia tämä uutinen on todellinen kylmä suihku. Jos 25 prosentin tullit pannaan täysimääräisesti voimaan, korealaisautot kallistuvat Yhdysvalloissa yhdessä yössä kilpailijoitaan kalliimmiksi. Kyse ei ole vain "Made in America" -intressien suojelemisesta, vaan selvästä viestistä: tulleja käytetään poliittisen painostuksen välineenä. Tavalliselle amerikkalaiselle kuluttajalle lopputulos on selvä: vähemmän vaihtoehtoja ja huomattavasti suurempi hintalappu.
Kun "America First" -saaga saa jälleen uuden luvun, vakaus on jälleen uhrattu kovapanoksisen painostuksen alttarille. Etelä-Korea tasapainoilee nyt diplomatian nuoralla yrittäen miellyttää liittolaista, joka näyttää yhä välinpitämättömämmältä aiempia sitoumuksia kohtaan. Nykyaikaisessa autoteollisuudessa menestys ei enää ratkea pelkällä insinööritaidolla tai tuotantotehokkuudella. Yhä useammin autonvalmistajan kohtalo ratkaistaan poliittisessa rulettipöydässä, jossa panokset ovat karanneet käsistä.
