Audi rakensi uudelleen vuoden 1935 Auto Union Lucca -ennätysauton

Audi teetti auton historiallisten valokuvien ja arkistoasiakirjojen pohjalta ja toi takaisin yhden Saksan tunnetuimmista 1930-luvun nopeusennätyskoneista. Projekti kesti hieman yli kolme vuotta ja valmistui keväällä 2026. Jokainen yksityiskohta tehtiin käsin. Erityisen paljon työtä vaativat virtaviivainen kori, ohjaamon kuomu ja kapeneva perä.

Kyse ei ole säilyneen alkuperäisauton entisöinnistä, vaan kokonaan uudesta rekonstruktiosta. Siksi hanke on vähemmän museokorjaus ja enemmän tekninen uudelleenluominen. Audin tavoitteena oli palauttaa auton ulkonäkö ja aikakauden luonne, mutta mukauttaa sitä sen verran, että se kestää nykyiset esittelyajot.

Auto Union suunnitteli vuoden 1935 ennätysyrityksen alun perin Gyónin lähelle Unkariin, samalle tieosuudelle, jolla Mercedes oli aiemmin parantanut omia tuloksiaan. Sää pakotti muuttamaan suunnitelmaa. Lopulta talli löysi sopivan suoran Italiasta Luccan läheltä, Firenzen ja Viaregion väliseltä tieltä Pescian ja Altopascion välillä. Audi kuvaa tieosuutta noin viiden kilometrin mittaiseksi, tasaiseksi ja lähes nuolensuoraksi.

Hans Stuck ajoi 15. helmikuuta 1935 Auto Union Luccalla lentävällä maililla keskimäärin 320,267 km/h. Ajanottolaitteet rekisteröivät paluuajon yhdellä osuudella huippunopeudeksi 326,975 km/h. Tämän tuloksen perusteella Auto Union kuvasi autoa tuolloin maailman nopeimmaksi maantiekilpa-autoksi.

Grand Prix -tekniikkaa sulavammassa korissa

Ennätysauto perustui aikakauden Auto Unionin Grand Prix -tekniikkaan, mutta sai pidemmän ja aerodynaamisemman korin. Pinta siloteltiin, päälle levitettiin kirkaslakka ja pinnavanteet peittyivät aerodynaamisten suojien taakse. Alkuperäisen V16-moottorin iskutilavuus kasvoi noin viiteen litraan, ja varhaisessa muodossaan se tuotti 343 hevosvoimaa, myöhemmin 375 hv.

Uudelleen rakennettu auto käyttää vuoden 1936 Auto Union Type C:n kuusilitraista mekaanisesti ahdettua 16-sylinteristä moottoria. Audin mukaan kuusilitrainen on ulkoisesti lähes erottamaton viisilitraisesta moottorista ja sopii paremmin merkin historiallisten autojen kokoelman ja esittelykäytön tarpeisiin. Tässä uudessa rekonstruktiossa sen teho on 520 hv eli 382 kW.

Audi kertoo myös, että Lucca-rekonstruktioon tehtiin useita myöhempiä Avus-kilpa-auton muutoksia, muun muassa jäähdytykseen ja ilmanvaihtoon liittyen. Syy on käytännöllinen. Ilman niitä nykyiset esittelyajot kuormittaisivat autoa lämpöteknisesti liikaa. Tämä on olennainen yksityiskohta, sillä hanke ei esitä olevansa suljettu museoaikakapseli. Kyse on ajettavasta tulkinnasta historiallisesta ennätysautosta.

Lukemat näyttävät edelleen kovilta. Auto on 4570 mm pitkä, 1200 mm korkea ja 1700 mm leveä, ja akseliväli on 2800 mm. Omapaino on 960 kg, ja tuulitunnelimittauksissa rekonstruktion ilmanvastuskertoimeksi saatiin 0,43.

Muistutus siitä, mistä Audin insinööritarina alkoi

Auto Union Lucca ei tuo Audille myyntilukuja, mutta se vahvistaa merkin kokemusta teknologisesta jatkuvuudesta. 1930-luvulla Auto Union yhdisti Audin, DKW:n, Horchin ja Wandererin, ja neljä rengasta syntyivät tästä rakenteesta. Lucca-ennätysauto osoittaa, ettei Audin insinööritarina alkanut quattrolla tai sähköautojen aikakaudella. Se alkoi paljon aiemmin, ja huomattavasti vaarallisemmassa asussa.

Audi esittelee uudelleen rakennetun Luccan ensin Italiassa ja sen jälkeen Goodwood Festival of Speedissä 9. ja 12. heinäkuuta, missä auton odotetaan tekevän ensimmäisen julkisen liikkuvan esiintymisensä. Se on sille oikea ympäristö. Ei staattisena museoesineenä, vaan osana elävää autourheilumuistoa.