Bugatti Destrier jalostaa Boliden 1 177 kW:n tekniikan elegantiksi yksittäiskappaleeksi
Bugatti on esitellyt Destrierin, yksittäiskappaleena valmistetun hyperauton, jossa Boliden hiilikuitumonokokki ja 8,0-litrainen W16-voimalinja yhdistyvät täysin uuteen koriin ja huomattavasti ylellisempään matkustamoon. Vain metrin korkuinen Destrier on siluetiltaan kaikkien aikojen matalin Bugatti ja merkin Programme Solitaire -ohjelman kolmas luomus.
Destrierin lähtökohtana oli yksinkertainen ajatus: Bolide vapautetaan rata-ajoon keskittyvän auton aerodynamiikan asettamista rajoitteista, jotta sen poikkeuksellisen matalat ja leveät mittasuhteet pääsevät pääosaan. Bugatti on tehnyt paljon enemmän kuin vain pukenut Boliden uuteen koriin. Se on käyttänyt hiilikuitumonokokkia perustana autolle, jonka luonne on täysin erilainen.
Programme Solitaire antaa Bugattille mahdollisuuden luoda vuosittain enintään kaksi yksilöllistä yksittäiskappaletta. Ensimmäinen oli Brouillard vuonna 2025, ja sitä seurasi F.K.P. Hommage alkuvuodesta 2026. Destrier on ohjelman kolmas luomus.
Boliden W16 säilyy
Destrier säilyttää Boliden hiilikuitumonokokin ja koko W16-voimalinjan. Sen neljällä turboahtimella ahdettu 8,0-litrainen moottori tuottaa 1 600 PS eli 1 177 kW ja edustaa W16-moottorin kehityksen huippua.
Bolidessa moottori tuottaa myös 1 600 Nm, ja vain ratakäyttöön tarkoitetun auton kuivapaino on 1 450 kg. Bugatti ei ole julkaissut Destrierille vastaavia paino-, kiihtyvyys- tai huippunopeuslukuja, joten Boliden suorituskykylukuja ei voi suoraan siirtää uuteen malliin.
Destrierin käyttötarkoituskin on perustavanlaatuisesti erilainen. Bolide tavoittelee suurta aerodynaamista pitoa äärimmäisillä aerodynamiikkaratkaisuilla, kun taas Destrier painottaa enemmän selkeitä mittasuhteita ja veistoksellista muotoa.
Vain metrin korkuinen
Vain metrin korkuinen Destrier on kaikkien aikojen matalin Bugatti. Edessä on 20-tuumaiset ja takana 21-tuumaiset pyörät, jotka ovat selvästi suuremmat kuin Boliden 18-tuumaiset.
Bugatti on poistanut monia Boliden näkyvimmistä aerodynaamisista lisäkkeistä, mutta aerodynamiikka ei suinkaan ole kadonnut. Destrierin perässä on elegantisti integroitu siipi, joka muistuttaa Chiron Profiléeta. Etusplitteri ja takadiffuusori ovat yhä mukana, ja niiden näkyvä hiilikuitu on sävytetty täydentämään yksilöllistä Sapphire Celeste -maalipintaa.
Myös Bugattille ominainen C-linja on tulkittu uudelleen. Se ei kulje katkeamattomana auton kylkeä pitkin, vaan keskeytyy juuri ennen etupyöränkaarta ja paljastaa allaan olevan koripinnan ennen jatkumistaan kohti hevosenkengän muotoista säleikköä. Itse säleikkö on Boliden säleikköä leveämpi.
Historiallisena vertailukohtana Type 57
Destrier ei teknisesti perustu 1930-luvun Type 57 -malliin, mutta Bugatti käyttää sitä historiallisena vertailukohtana.
Type 57 -alusta muodosti pohjan sekä virtaviivaisille Type 57G- ja Type 57C ”Tank” -kilpa-autoille että elegantille Type 57SC Atlanticille. Tank-kilpa-autot voittivat Le Mansin kokonaiskilpailun vuosina 1937 ja 1939. Bugatti näkee saman periaatteen Bolidessa ja Destrierissä: yhdestä teknisestä perustasta syntyy kaksi käyttötarkoitukseltaan täysin erilaista autoa.
Yhteyttä vahvistaa tuulilasin yläpuolinen, käsin laserkaiverrettu omistuslaatta, jossa kuvataan Type 57G Tank ja Type 57SC Atlantic. Destrier-nimi viittaa keskiaikaisen ritarin vahvimpaan ja hienoimpaan ratsuhevostyyppiin. Teema jatkuu moottoritilassa, jossa taotut metallipinnat tuovat mieleen käsin taotun haarniskan.
Boliden kilpaohjaamo muuttuu ylelliseksi matkustamoksi
Destrierin matkustamo etääntyy Boliden pelkistetystä ja moottoriurheilupainotteisesta ohjaamosta vielä enemmän kuin ulkoasu. Bugatti yhdistää Ambre Voyageur -nahkaa ja nupukkia edistykselliseen kolmiulotteisesti neulottuun tekstiiliin, jonka seassa kulkee ohuita kuparilankoja.
Taottu metalliviimeistely toistuu ovenavaajassa, ilmanvaihtosuuttimissa, ohjauspyörän keskiössä ja kynnyslistassa. Bugatti on lisännyt myös Destrier-tunnuksen ja ”1/1”-merkinnän öljyntäyttökorkkiin korostamaan auton asemaa yksittäiskappaleena.
Korin viimeistelee Sapphire Celeste, juuri tätä autoa ja sen omistajaa varten kehitetty monikerroksinen sininen erikoisväri. Bugatti yhdistää värin Type 57SC Atlantic -autoon, jonka alustanumero on 57591 ja joka tunnetaan ”Pope” Atlanticina. Se oli alun perin sininen, mutta maalattiin myöhemmin mustaksi.
Destrierissä on kyse muodosta, ei kierrosajoista
Destrier havainnollistaa Programme Solitaire -ohjelman todellista tarkoitusta. Bugatti ottaa lähtökohdaksi poikkeuksellisen kehittyneen olemassa olevan tekniikan ja rakentaa sen ympärille täysin uuden, yhdelle omistajalle räätälöidyn korin, sisustuksen ja luonteen. F.K.P. Hommage tulkitsi Veyronin uudelleen, ja Destrier soveltaa samaa filosofiaa Bolideen.
Siksi huippunopeus ja kiihtyvyys eivät ole tässä ratkaisevia lukuja. Bugatti ei ole julkaissut niitä. Destrierin merkitys piilee sen sijaan siinä, miten radalla kehitetty 1 177 kW:n tekniikka on muutettu metrin korkuiseksi yksilölliseksi luomukseksi, jonka vetovoima perustuu yhtä paljon muotoiluun ja käsityötaitoon kuin puhtaaseen suorituskykyyn.
Bugatti esittelee Destrierin Monterey Car Week 2026 -tapahtuman aikana. Viikko huipentuu auton esiintymiseen Pebble Beach Concours d’Elegancessa 16. elokuuta.
