Eurooppalainen autoilija valitsee hinnan – arvot unohtuvat

Kyselyn mukaan keskiverto eurooppalainen autonostaja on valmis uhraamaan lähes kaiken – pitkistä takuista kehittyneisiin turvajärjestelmiin – saadakseen uuden auton halvemmalla. Kyse ei enää ole hetkellisestä notkahduksesta, vaan rakenteellisesta muutoksesta. Taloudellinen epävarmuus jyrää ylevät periaatteet.

Tutkimuksen toteutti Observatoire Cetelem, joka kuuluu BNP Paribas Personal Financeen. Mukana oli 15 774 vastaajaa 13 Euroopan maasta sekä Turkista, Kiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista. Tiedot kerättiin verkkopaneeleilla yhteistyössä muun muassa Harris Interactiven kanssa. Otanta on laaja ja viesti selvä.

Kapina sääntelyä vastaan

Brysselissä päättäjät kiristävät päästö- ja turvallisuusvaatimuksia, mutta 72 prosenttia eurooppalaisista haluaisi päinvastaista, jos se hillitsisi hintojen nousua. Suoraan sanottuna moni ostaja hyväksyisi vähemmän turvatyynyjä tai saastuttavamman moottorin, jos hinta laskisi tarpeeksi.

Puolassa ja Portugalissa löysempien standardien kannatus nousee lähes 80 prosenttiin.

Tämä synnyttää kiusallisen paradoksin. Eurooppa vaatii puhtaampia ja turvallisempia autoja, mutta kuluttajat arvostavat yhä enemmän edullisuutta periaatteiden kustannuksella.

Ulkoistaminen, vähemmän malleja, ohuemmat katteet

Säästöhalu ulottuu pidemmälle.

Peräti 56 prosenttia vastaajista kannattaa tuotannon siirtämistä Euroopan ulkopuolelle halvempiin maihin, vaikka se aiheuttaisi sosiaalisia ja ympäristöhaittoja.

Lisäksi 76 prosenttia hyväksyisi huomattavasti suppeamman mallivalikoiman, jos se laskisi valmistuskustannuksia ja myyntihintoja. Monipuolisuus, joka ennen oli eurooppalaisen autokaupan ylpeys, näyttää nyt olevan helposti uhrattavissa.

Samalla 75 prosenttia vaatii, että autonvalmistajien pitäisi leikata katteensa minimiin, vaikka sillä olisi pitkän aikavälin taloudellisia seurauksia. Suosittu vaatimus, mutta ei kovin realistinen.

Viesti on selvä: hinta alas, keinolla millä hyvänsä.

Valtion tuki – mutta kenelle?

Kysely paljastaa myös jakolinjan valtion tuen suhteen. Espanjassa 84 prosenttia odottaa suoraa ostotukea valtiolta, mikä on kymmenen prosenttiyksikköä yli Euroopan keskiarvon. Saksankielisissä maissa ja Alankomaissa ollaan skeptisempiä, noin 67 prosenttia kannattaa tukea.

Etelässä autoa ei enää nähdä vain yksityisenä investointina, vaan yhteiskunnallisena hyödykkeenä, jonka saavutettavuutta valtion pitäisi turvata.

Innostus kuitenkin laantuu, kun tuki kohdistuu valmistajiin eikä ostajiin. Vain 57 prosenttia eurooppalaisista pitää tehdastukea perusteltuna. Äänestäjät haluavat tuen omaan pihaan, eivät tuotantolinjalle.

Käytettyjen autojen todellisuus

Kun uusien autojen hinnat nousevat liian nopeasti, ostajat eivät siirry vihreämpiin vaihtoehtoihin. He pitävät kiinni vanhoista autoistaan tai etsivät halvempia vaihtoehtoja idästä.

Euroopassa 66 prosenttia kannattaa käytettyjen tai kunnostettujen autojen suosimista uusien sijaan. Maissa, joissa autokanta on jo valmiiksi vanha, tämä on usein pakon sanelemaa.

Markkina on nyt äärimmäisen herkkä autoveroille, päästömaksuille ja sääntelykustannuksille. Jokainen uusi vaatimus siirtyy suoraan hintoihin, ja ostajat huomaavat sen.

Kaikkea ei voi saada

Epämiellyttävä totuus on ilmeinen. Auto ei voi olla yhtä aikaa huipputekninen, ultraturvallinen, päästötön ja halpa. Fysiikka ja talous asettavat rajat.

Eurooppalaiset kuluttajat ovat tehneet valintansa. He valitsevat edullisuuden, vaikka se tarkoittaisi vanhemman, tehottomamman auton ajamista – sellaisen, joka tarjoaa enemmän toivoa kuin varmuutta kolaritilanteessa.

Päättäjille ja valmistajille viesti on karu. Moraalinen ylivoima maksaa, eikä moni ole nyt valmis maksamaan sitä.