Mainos

Yksi akku voi tuoda tullin koko autolle

Geely Short Blade Battery
Fullscreen image

Kuvitellaan kaksi sähköautoa, jotka valmistuvat samalta brittiläiseltä tuotantolinjalta ja saapuvat Viroon tammikuussa. Molempien tehdashinta on sama, ne latautuvat yhtä nopeasti ja kulkevat yhdellä latauksella yhtä pitkälle. Toinen pääsee Euroopan unioniin tullitta, mutta toisesta voidaan periä 10 prosentin tulli. Ainoa ratkaiseva ero on se, että valmistaja on ostanut autoihin eri alkuperää olevat akut.

Mainos

Esimerkin taustalla on Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan jo vuonna 2023 tekemä päätös. Tammikuun 1. päivästä 2027 alkaen tiukemmat alkuperäsäännöt koskevat täyssähköautoja ja lataushybridejä, joita myydään tullitta Englannin kanaalin yli. Nyt, kuusi viikkoa ennen määräaikaa, alan järjestöt molemmin puolin pyytävät poliitikkoja löytämään ratkaisun. EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtajien on määrä tavata Brysselissä 20. marraskuuta.

Suurin lasku uhkaa Manner-Euroopassa valmistettujen autojen myyntiä brittiostajille. Euroopan autonvalmistajien järjestö ACEA ja Britannian autoteollisuuden etujärjestö SMMT arvioivat, että EU:sta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan myytävien ajoneuvojen tullit voivat nousta ensi vuonna 1,4 miljardiin euroon. Vastakkaisessa suunnassa ne arvioivat mahdollisiksi kustannuksiksi lähes 400 miljoonaa euroa. Luvut ovat peräisin järjestöiltä, jotka pyrkivät lieventämään sääntöjä. Yksi jo tiedossa oleva luku auttaa asettamaan niiden ennusteen mittasuhteisiin. Järjestöjen mukaan lähes 62 prosenttia kaikista Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2025 myydyistä uusista täyssähköautoista valmistettiin Euroopan unionissa. Brittiostajat ovat Euroopan autotehtaille erittäin hyviä asiakkaita.

Näin akusta tulee 3 000 euron kysymys

Nykyinen sopimus sallii tullietuuskohtelun, vaikka EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelta peräisin olevien materiaalien osuus olisi enintään 60 prosenttia auton vapaasti tehtaalla -hinnasta. Tammikuussa raja laskee 45 prosenttiin. Myös ajoakun on täytettävä omat alkuperäsääntönsä. Auto voi siis kokonaisuutena alittaa 45 prosentin rajan mutta menettää silti koko ajoneuvon tullietuuskohtelun akkunsa vuoksi.

Yksinkertainen laskelma havainnollistaa eron myös suomalaiselle ostajalle. Jos EU:hun tuotavan brittiläisen sähköauton tullausarvo on 30 000 euroa ja siitä peritään 10 prosentin tulli, maahantuojan on maksettava 3 000 euroa. Se, kuinka suuri osa summasta siirtyy listahintaan, riippuu valmistajan ja maahantuojan päätöksistä. Ne voivat ottaa osan kustannuksista kannettavakseen kilpaillakseen esimerkiksi EU:n sisämarkkinoiden kautta toimitettavan, Saksassa valmistetun auton kanssa.

Mainos

Myös määräaikaan ehtineillä valmistajilla on perusteensa

Autonvalmistajat perustelevat sääntöjen lieventämistä omalla kyselytutkimuksellaan. Sen mukaan alle neljännes ensi vuonna Englannin kanaalin yli myytävistä täyssähköautoista ja lataushybrideistä täyttäisi uudet vaatimukset, kun mukaan lasketaan sekä henkilöautot että pakettiautot. Jos arvio pitää paikkansa, on syytä pelätä, että osa Euroopan tehtaista menettää brittitilauksia ennen kuin ne saavat hankittua sopivia akkuja.

Silti kannattaa kuulla myös valmistajaa, joka otti määräajan vakavasti. Oletetaan, että se teki pitkäaikaisen sopimuksen eurooppalaisen akkutehtaan kanssa ja suostui maksamaan ensimmäisinä vuosina hieman korkeampaa hintaa. Jos kilpailija voi jatkaa halvemman tuontiakun käyttöä ja saada silti tullittoman kohtelun, odottaminen osoittautuu paremmaksi liiketoimintapäätökseksi. Seuraavan akkutehtaan rahoittajan on vaikea unohtaa tätä opetusta. Juuri investointien suojaamiseksi EU ja Yhdistynyt kuningaskunta rajoittivat vuonna 2023 kumppanuusneuvoston valtuuksia muuttaa sääntöjä uudelleen ennen vuotta 2032.

Mielestäni Brysselin ja Lontoon pitäisi yleisen lisäajan myöntämisen sijaan aloittaa kysymyksestä: millä näytöllä valmistaja voi osoittaa akkunsa täyttävän vaatimukset? Vielä 19. lokakuuta Britannian hallitus kertoi parlamentille työskentelevänsä Euroopan komission kanssa viimeistelläkseen yhteisen ohjeistuksen akun katodiaktiivimateriaalin alkuperästä. Kun säännön voimaantuloon on kuusi viikkoa, ohjeistuksen pitäisi jo olla tehtaan hankintapäällikön pöydällä.

Jos ohjeistus julkaistaan ja valmistajat voivat yhä osoittaa, ettei vaatimusten mukaisia akkuja ole saatavissa mistään niiden tarvitsemia määriä, niillä on vahvat perusteet määräaikaiselle poikkeukselle. Silloin niiden pitäisi myös esittää tilauksensa. Kuinka monta akkua ne ovat ostaneet eurooppalaisilta ja brittiläisiltä tehtailta, kuinka monta niiltä puuttuu ja milloin toimitukset alkavat? Vastaukset auttavat arvioimaan, auttaisiko lisäaika uutta akkutehdasta käynnistämään tuotannon vai antaisiko se autonvalmistajalle vain vielä pariksi vuodeksi syitä olla tilaamatta siltä.