2,4 miljoonaa Ferrari-prototyypistä, jolla et aja kauppaan
Maranellon insinöörit rakentavat toisinaan laitteita, jotka uhmaavat järkeä. Keräilijät puolestaan elävät vieläkin abstraktimmassa todellisuudessa. RM Sotheby’sin huutokaupassa Ferrari LaFerrari -prototyyppi vaihtoi omistajaa 2 425 000 dollarin hinnalla, vaikka sillä ei saa ajaa julkisilla teillä.
RM Sotheby’sin huutokaupassa myytiin Ferrari LaFerrari -prototyyppi 2,425 miljoonalla dollarilla. Yksi mutta: autolla ei saa ajaa laillisesti yleisillä teillä.
Kyseinen yksilö, tehtaan sisäisesti F150 P2 -prototyyppinä tunnettu, ehti kehitysmuulina rullata noin 55 000 kilometriä. Se ei ole kiillotettu näyttelykappale, vaan mekaaninen päiväkirja Ferrarin kunnianhimoisimman hybridihyperauton synnystä.
Laboratorio pyörillä
Toisin kuin tuotantoversio LaFerrari, jossa V12-moottori yhdistettiin monimutkaiseen hybridijärjestelmään, tämä prototyyppi edustaa raakaa kehitysvaihetta. Ferrari käytti sitä pääasiassa rungon ja korin kestotesteihin, eikä lopullista sähkömoottoriratkaisua ollut vielä asennettu.
Takana murisee 6,2-litrainen V12. Sarjatuotantomallissa kyseinen moottori tuottaa 780 hevosvoimaa, mutta tämän prototyypin tarkka viritys on yhä Ferrarin arkistojen salaisuus.
Unohda Alcantara ja italialainen ylellisyys. Ohjaamo muistuttaa enemmän koelaboratoriota kuin luksusautoa. Paljaat mittarit, kehityskytkimet ja kokeelliset hallintalaitteet hallitsevat tilaa. Ratti näyttää enemmän lentokoneen ohjaimelta kuin GT-auton varusteelta.
Kori on yhä osittain naamioitu, kuten testivaiheessa, jolloin linjoja suojattiin uteliailta kuvaajilta. Naamioinnin alta pilkottaa klassinen Ferrarin punainen, mutta juuri tämä keskeneräinen ja salamyhkäinen ulkoasu tekee autosta halutun.
Ei rekisterikilpiä, ei sunnuntaiajoja
Autolla ei ole tyyppihyväksyntää. Sitä ei voi rekisteröidä tieliikenteeseen. Ei kilpiä, ei virallisia papereita julkiseen ajoon.
Uusi omistaja voi käyttää autoa yksityisillä teillä tai pitää sitä näytteillä suljetussa ympäristössä, mutta se ei koskaan odota kahvilan edessä eikä lipu Monacon liikenteessä. Käytännössä kyseessä on museoesine, joka sattuu toimimaan.
2,4 miljoonan dollarin sijoitus autoon, jolla ei saa ajaa, kuulostaa järjettömältä. Ferrarin maailmassa prototyypit ovat kuitenkin usein harvinaisempia kuin rajoitetut erikoismallit. Ne ovat luomisen artefakteja, eivät pelkkiä tuotteita.
Vertailun vuoksi: LaFerrari Aperta liikkuu nykyään vapailla markkinoilla jo lähes seitsemän miljoonan dollarin hinnoissa. Siinä valossa tehdasprototyyppi alkaa näyttää jopa kohtuulliselta pääsylipulta Ferrarin sisäpiiriin.
Historiaa, ei hevosvoimia
Tässä tapauksessa keräilijät eivät ostaneet suorituskykyä, vaan historiaa.
Tämä prototyyppi kesti ne testit, joiden ansiosta tuotantoauto saattoi loistaa. Se selvisi kehityssykleistä, insinöörien muutoksista ja lukemattomista datankeruista. Yleensä tällaiset kehityskustannukset katoavat hiljaa yrityksen kirjanpitoon. Nyt Ferrari muutti ne monimiljoonaiseksi omaisuudeksi.
Tavalliselle harrastajalle tällainen laite olisi lähinnä kallis veistos. Rekisteröinnin puute poistaa verot ja vakuutukset, mutta omistaminen vaatii silti ilmastoidun tilan ja tarkkaan säädellyn kosteuden. Jopa naamiointitarrat ansaitsevat säilyttämisen.
Tällä kaupalla Ferrari osoitti jälleen merkkinsä voiman. Maranellossa jopa keskeneräinen luku muuttuu kullaksi. Auto, jota ei koskaan tarkoitettu arkikäyttöön, lepää nyt tallissa, jossa sen päätehtävä on yksinkertainen: kasvattaa arvoaan ja muistuttaa omistajaa siitä, että joskus kaksitoista sylinteriä oli kaiken ydin.
