Sähköautoille uusia veroja Yhdysvalloissa

Miten maa, joka vielä hetki sitten jakoi tuhansien dollarien ostokannustimia, voi nyt alkaa periä samoilta kuljettajilta lisäveroja? Vastaus on pragmaattinen, kuiva ja matemaattisesti väistämätön. Osavaltiot tarvitsevat veroja toimiakseen. Jos liikenne käy läpi suurinta teknologista muutostaan vuosisataan, myös verojärjestelmän on muututtava sen mukana.

Polttoaineveromalli hiipuu

Teiden rakentaminen ja kunnossapito nojasivat vuosikymmeniä yksinkertaiseen mutta toimivaan ajatukseen: polttoaineveroon. Mitä enemmän ajoit ja mitä raskaampi autosi oli, sitä enemmän kulutit polttoainetta ja sitä enemmän maksoit veroa tankatessasi. Se oli klassinen käyttäjä maksaa -malli, joka toi tasaista rahavirtaa teiden pitämiseen kohtuullisessa kunnossa.

Sähköautot ovat suurelta osin jääneet tämän järjestelmän ulkopuolelle. Niiden omistajat käyttävät katuvalaistusta, kuluttavat asfalttia, usein akkujen painon vuoksi enemmän kuin vastaavat polttomoottoriautot, ja seisovat samoissa ruuhkissa. Silti he eivät maksa osuuttaan polttoaineveron kautta.

Ladataan auto kotona tai julkisella latausasemalla, valtion kassaan kertyy matkasta paljon vähemmän kuin bensiini- ja dieselkaudella. Yhdysvaltain osavaltioille reaktio ei siksi ole ideologinen väijytys, vaan eräänlaista itsepuolustusta. Jos veropohja katoaa mutta teiden kustannukset pysyvät, sääntöjen on muututtava ennen kuin infrastruktuuri rapautuu.

Kannustimien aika on päättymässä

Ensimmäinen sähköauton ostajien sukupolvi nautti julkisista etuoikeuksista, ja sille oli järkiperuste. Uusi teknologia tarvitsi tukea, ja varhaiset omaksujat ottivat riskejä, joita laajempi yhteiskunta halusi heidän ottavan.

Tuo vaihe on väistymässä. Sähköautot eivät ole enää marginaalisia kokeiluja. Niistä on tulossa massamarkkinoiden tuotteita, ja monissa segmenteissä ne lähestyvät hintatasoltaan bensiiniautoja. Hallitukset eivät voi tukea niitä ikuisesti. Päinvastoin, kun uudesta teknologiasta tulee normaalia, sen on alettava maksaa oma osuutensa.

Kuluttajien ärtymys on helppo ymmärtää, mutta taloudellisesti se on lyhytnäköistä. Ajatus siitä, että sähköauton omistajan pitäisi pysyä pysyvästi vapautettuna teiden rahoittamisesta vain siksi, ettei auto tuota pakoputken CO2-päästöjä, on fantasiaa. Hyvinvointijärjestelmiä, kouluja, pelastuspalveluja ja renkaiden alla olevaa sileää asfalttia ei rahoiteta hyvillä aikomuksilla eikä vihreillä iskulauseilla.

Ajokilometrit voivat olla oikeudenmukaisin mittari

Miten veroja pitäisi kerätä tässä uudessa todellisuudessa? Yhdysvaltain osissa nyt kokeiltavat kiinteät vuosimaksut, usein 100 ja 300 dollarin välillä eli noin 90, 275 euroa, ovat vain siirtymävaiheen väline. Ne ovat karkea ratkaisu. Ne eivät huomioi, ajaako auto vuodessa 2 000 vai 50 000 kilometriä.

Liikenteen verotuksen tulevaisuus perustuu lähes varmasti ajettuun matkaan ja ajoneuvon painoon. Digitaaliset järjestelmät, GPS-pohjainen paikannus ja katsastusten yhteydessä tehtävät vuosittaiset matkamittarin tarkastukset viittaavat samaan suuntaan. Se on ainoa tapa palauttaa oikeudenmukaisuuden tunne: maksat sen mukaan, kuinka paljon todella käytät yhteistä tilaa.

Sähköautojen on maksettava osuutensa

Autoteollisuuden sähköistyminen ei ole vain moottorien vaihtumista. Se on koko liikenteen taustalla olevan talousmallin uudelleenasetus.

Maat, jotka aloittavat verokeskustelun varhain, kuten jotkin Yhdysvaltain osavaltiot nyt tekevät, antavat itselleen paremmat mahdollisuudet pitää tiet kunnossa ja budjetit vakaina. Ne, jotka tukeutuvat polttoaineveroon ikuisesti, heräävät vuosikymmenen kuluttua rikkinäisiin teihin ja tyhjiin kassoihin.

Maailma muuttuu, ja verot muuttuvat sen mukana. Sähköautot voivat olla pakoputken päästä puhtaampia, mutta ne eivät ole painottomia, tiettömiä eivätkä ilmaisia.