Sähköauto kelpaa kansalle, mutta 20 minuutin lataustauko liikaa komissaarille?

Politicon mukaan osa Euroopan komission virkamiehistä on tyytymättömiä, koska heidän sähköiset virka-autonsa tarvitsevat lataustauon Brysselin ja Strasbourgin välisellä matkalla. Matkaa on noin 440 kilometriä, usein takana on pitkä työviikko, joskus liikkeellä ollaan myöhään illalla, ja jossakin Luxemburgissa latauskaapeli pitää kytkeä autoon. Tragediasta ei tietenkään ole kyse. Tavallinen kuljettaja, joka ajaa sähköautolla kaupungista toiseen ja huomaa laturin olevan varattu, rikki tai toimivan vain jonkin kolmannen sovelluksen kautta, nauraisi tässä kohtaa hiljaa kyynelten läpi. Tervetuloa todellisuuteen.

Siinä on asian ydin. Vuosien ajan ihmisille on kerrottu, että sähköauto on väistämätön. Että polttomoottori kuuluu menneisyyteen. Että markkina pitää muokata uusiksi, verotus säätää uudelleen, valmistajia painostaa ja kuluttajia ohjata oikeaan suuntaan. Kun tavalliset ihmiset epäröivät, syyksi tarjotaan pelkoa, tottumusta tai väärää tietoa. Mutta kun saman järjestelmän arkkitehdit joutuvat pysähtymään keskellä yötä 20–30 minuutiksi lataamaan, asiasta tuleekin yhtäkkiä ”käyttökokemusongelma”.

Mikään tästä ei ole sähköauton vika. Monet sähköautot ovat erinomaisia: nopeita, hiljaisia, kaupungissa mukavia ja täysin järkevä valinta ihmiselle, jolla on kotilatausmahdollisuus. Mutta poliitikon, joka tekee yhdestä teknologiasta pakollisen kaikille, pitää olla rehellinen myös sen rajoista. Sähköauto ei vielä korvaa yleispätevästi jokaista autoa, jokaisessa maassa, jokaisella reitillä ja jokaisella budjetilla. Se on hyvä työkalu siellä, missä olosuhteet ovat oikeat. Huono politiikka alkaa siitä hetkestä, kun työkalusta tehdään uskonkappale.

Reiluuden nimissä Euroopan komission pitäisi omaksua yksi hyvin yksinkertainen periaate. Ennen kuin markkinaa väännetään vielä kovemmalla kädellä, poliitikkojen pitäisi elää niiden sääntöjen mukaan, jotka he kirjoittavat kaikille muille. Ei viikkoa näytösluonteisesti. Ei lehdistökuvaa varten. Vaan kunnolla. Virka-autojen pitäisi olla sähköautoja, lataamisen pitäisi tapahtua julkisessa verkossa, poikkeuksia ei pitäisi olla, varattuja latauspaikkoja ei pitäisi olla, ja kun laturi ei toimi, se ei toimi. Aivan kuten tavallisella kansalaisella.

Vielä parempi olisi, että komissaari käyttäisi autoa samoissa oloissa kuin keskiverto eurooppalainen. Ei erillistä kuljettajaa nielemään vaivaa. Ei vara-autoa odottamassa kulman takana. Ei hiljaista logistista taikatemppua, joka silottaa ongelmat pois ennen kuin korkea virkamies edes istuu autoon. Jos politiikka on hyvää, se kestää arjen. Jos se ei kestä, vika ei ole ihmisissä vaan politiikassa.

Tällä hetkellä vaikutelma on se, että sähköauto sopii Brysselille erinomaisesti niin kauan kuin sen haitat kaatuvat veronmaksajan, autonvalmistajan, pienyrittäjän tai suurkaupunkien ulkopuolella asuvan ihmisen harteille. Komissio haluaa vauhdittaa autokannan sähköistymistä, kiristää päästösääntöjä ja lähettää markkinalle selvän viestin. Silti komission omat asiakirjat myöntävät, että latausinfrastruktuuri, hinta, jäännösarvot ja käyttäjien tottumukset ovat todellisia ongelmia. Ne eivät katoa iskulauseella. Eivätkä ne katoa siksi, että virkamies sanoo ”vihreä siirtymä” riittävän vakavalla äänellä.

Kyynisintä on, että tavallisille ihmisille auto ei ole pelkkä moraalinen kannanotto. Se on rahaa. Se on töihin pääsemistä. Se on lasten viemistä, viikonloppuajoja, maalle lähtemistä, perävaunun vetämistä, pakkasessa pärjäämistä ja joskus sitä, että latausasema on yksinkertaisesti väärässä paikassa. Brysselin komissaarille lataustauko on harmi. Monelle eurooppalaiselle huonosti ajoitettu tai liian kallis sähköautopakko voisi tarkoittaa useiden tuhansien eurojen ongelmaa.

Sääntö voisi siis olla yksinkertainen: älkää viekö ihmisiltä valinnanvaraa ennen kuin oma valintanne toimii moitteetta. Älkää pakottako markkinaa yhteen kanavaan ennen kuin infrastruktuuri, hinnat ja käyttökokemus ovat kypsiä. Älkääkä luennoiko yleisölle kärsivällisyydestä, jos 20 minuutin lataustauko paluumatkalla Strasbourgista riittää horjuttamaan vallan käytäviä.

Sähköautot ovat joka tapauksessa tulossa. Niistä tulee halvempia, parempia ja helpompia arjessa. Markkina tekee tehtävänsä, jos sille annetaan aikaa ja järkevät olosuhteet. Mutta politiikka, joka odottaa kansalaisilta innostusta samalla kun poliitikot eivät itse kestä vaivaa, ei ole vihreää siirtymää. Se on pyörillä kulkeva moraalinen pysäköintivirhemaksu.

Jos Euroopan komissio haluaa ihmisten luottavan sähköautoihin, se voisi aloittaa yksinkertaisesti. Ajakaa niillä. Ladatkaa niitä. Kestäkää samat hankaluudet. Ja kun sen virkamiehet voivat jonain päivänä rehellisesti sanoa, että järjestelmä toimii nyt hyvin, silloin voi olla reilua odottaa muun Euroopan sanovan samaa.