Eurooppalaisia luksusautoja päätyy yhä Venäjälle pakotteista huolimatta – Saksan tutkinta paljastaa, miten

Tapaus ei ole poikkeus. Erillisessä tutkinnassa EU:n petostentorjuntavirasto OLAF tunnisti 766 ajoneuvoa, joiden oli asiakirjojen mukaan määrä päätyä Turkkiin, Armeniaan, Georgiaan, Kazakstaniin, Kirgisiaan ja Moldovaan. Autoja ei kuitenkaan ollut tuotu ilmoitettuihin määränpäämaihin. Seuraamalla ajoneuvoja yksitellen OLAF löysi ne lopulta Venäjältä.

Siksi Moskovan, Pietarin ja muiden Venäjän suurkaupunkien kaduilla voi yhä nähdä BMW:n, Mercedes-Benzin, Porschen ja muiden länsimaisten merkkien uudempia malleja. Autonvalmistajan virallinen vetäytyminen Venäjältä ja EU:n vientikielto eivät tarkoita, ettei auto voisi enää fyysisesti päätyä Venäjälle. Väliin on vain tullut pidempi, kalliimpi ja riskialttiimpi toimitusketju.

53 auton ja kuuden vetoauton jäljet johtivat tutkijat kolmeen maahan

Kaiserslauternin syyttäjänviraston johtama tutkinta koskee kahta yrittäjää Rheinland-Pfalzissa ja Itävallassa. Tutkijat epäilevät heidän vieneen syksyn 2022 ja vuoden 2024 lopun välisenä aikana 53 autoa ja kuusi vetoautoa Venäjälle pakotteiden vastaisesti.

Järjestelyn peittämiseen käytettiin epäilyjen mukaan kolmansia maita, etenkin Valko-Venäjää, Kirgisiaa ja Georgiaa. Saksan, Itävallan ja Belgian viranomaiset tekivät etsintöjä Neustadt an der Weinstraßessa ja Wienissä 8. syyskuuta 2026.

Tutkijat takavarikoivat Saksassa kaksi arvokasta autoa, Wienissä 85 000 euroa käteistä sekä yhteensä 278 000 euroa pankkitileiltä Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa. Syyttäjät määräsivät lisäksi noin 7 miljoonan euron arvosta varoja jäädytettäväksi, jotta mahdollinen rikoshyöty voitaisiin myöhemmin tuomita menetetyksi. Epäillyt eivät ole vastanneet syytöksiin, eikä heidän syyllisyyttään ole vahvistettu oikeudessa.

Seitsemän miljoonaa euroa ei siis ole 53 takavarikoidun auton arvo, vaan määrä, jonka verran Saksan viranomaiset pyrkivät turvaamaan mahdollisesti laitonta hyötyä.

Mitä autoja ei saa myydä Venäjälle?

Sodan alkamisen jälkeisinä ensimmäisinä kuukausina EU keskittyi ensisijaisesti ylellisyystuotteisiin. Se kielsi 15. maaliskuuta 2022 alkaen muun muassa yli 50 000 euroa maksavien autojen viennin Venäjälle.

Vuonna 2023 EU muutti sääntöjä, koska tullausarvojen manipulointi teki hintarajasta liian helposti kierrettävän. Polttomoottorikäyttöisissä henkilöautoissa yli 1 900 kuutiosenttimetrin moottoritilavuudesta tuli yksi keskeisistä kriteereistä. Euroopan komission selityksen mukaan raja valittiin, jotta aiempi 50 000 euron kriteeri voitaisiin korvata mahdollisimman tarkasti todennettavalla teknisellä ominaisuudella. Vientikielto koskee myös sähkö- ja hybridiautoja.

Rajoitus koskee siten suurta osaa eurooppalaisesta premium-autojen mallistosta. BMW:n, Mercedes-Benzin, Audin ja Porschen kaksilitraiset ja sitä suuremmilla moottoreilla varustetut mallit kuuluvat kiellettyyn luokkaan jo pelkän moottoritilavuutensa perusteella. Sähköauton ei tarvitse edes ylittää tätä rajaa.

Kiellettyä ei ole ainoastaan suora vienti Saksasta Venäjälle. EU:n asetus kieltää myös välillisen viennin. Pakotteiden piiriin kuuluva auto ei siis muutu sallituksi kauppatavaraksi vain siksi, että laskuun merkitään lopulliseksi määränpääksi Kirgisia tai Georgia.

Järjestelyn ytimessä on auton loppukäyttäjä

Tyypillinen pakotteiden kiertämiseen käytetty ketju ei välttämättä edellytä salakuljetusta sen perinteisessä merkityksessä. Auto voi lähteä Euroopan unionista täysin virallisen vienti-ilmoituksen perusteella.

Esimerkiksi kolmannessa maassa toimiva yritys tai välittäjä ostaa auton EU:ssa toimivalta jälleenmyyjältä. Vientiasiakirjoihin määränpääksi merkitään maa, jota kyseinen EU:n kielto ei koske. Ajoneuvo siirtyy sitten edelleen myyntiketjussa ja päätyy Venäjälle myöhempien välittäjien kautta.

OLAFin vuoden 2025 tutkinta on konkreettinen esimerkki tällaisesta järjestelystä. Puolan tulliviranomaiset havaitsivat epäilyttäviä käytettyjen ajoneuvojen lähetyksiä, joiden ilmoitettu määränpää oli Turkki. OLAF laajensi tarkastuksia ja löysi EU:n viejien ja useissa kolmansissa maissa toimivien maahantuojien välisen verkoston. Asiakirjoissa esiintyivät Armenia, Georgia, Kazakstan, Kirgisia ja Moldova.

OLAF otti yhteyttä näiden maiden viranomaisiin ja havaitsi ratkaisevan ristiriidan: 766 ajoneuvoa ei ollut lainkaan tuotu ilmoitettuihin määränpäämaihin. Autojen yksilöllinen jäljittäminen johti lopulta Venäjälle. Tapaus käynnisti rikostutkinnat kolmessa EU:n jäsenvaltiossa.

Tämä antaa pakotteiden kiertämisen mekanismista huomattavasti täsmällisemmän kuvan kuin yleinen puhe ”rinnakkaistuonnista”. Ongelma ei välttämättä ole esimerkiksi se, että kirgisialainen yritys ostaa Euroopasta paljon autoja ja myy ne muutamaa kuukautta myöhemmin eteenpäin. Ainakin OLAFin tutkimissa tapauksissa sadat autot eivät koskaan päätyneet asiakirjoissa ilmoitettuun lopulliseen määränpäähän.

Autoa on vaikea piilottaa

Yhtäältä henkilöauto soveltuu hyvin pakotteiden kiertämiseen, koska sen voi myydä usean yrityksen kautta ja kuljettaa perävaunussa usean maan halki. Toisaalta se on tutkijan näkökulmasta hankalan helposti jäljitettävä tavara.

Jokaisella autolla on VIN-valmistenumero. Sen avulla auto voidaan yhdistää tehtaaseen, malliin, myyntitapahtumiin, tulli-ilmoituksiin, kuljetustietoihin, rekisteröintiin ja myöhempään huoltohistoriaan. OLAF pystyi selvittämään 766 ajoneuvoa koskevan järjestelyn vertaamalla tulli-, kauppa- ja kuljetustietoja ja jäljittämällä autot yksitellen.

Tämä selittää myös, miksi Saksa käyttää varojen turvaamistoimia yhä määrätietoisemmin. Jos tutkija pystyy yhdistämään tietyn VIN-valmistenumeron EU:sta tapahtuneeseen vientiin ja myöhempään rekisteröintiin tai myyntiin Venäjällä, paperilla uskottavalta vaikuttavaa kauppaa kolmannen maan kanssa on paljon vaikeampi puolustaa.

Saksassa on jo annettu vankeustuomioita

Nykyinen noin 7 miljoonan euron tapaus ei ole ensimmäinen eikä edes suurin Saksassa tehty luksusautoihin liittyvä pakotetutkinta.

Würzburgin alueoikeus tuomitsi 2. maaliskuuta 2026 kaksi Saksan kansalaista Venäjä-pakotteiden rikkomisesta kuuden ja kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. Jälkimmäinen tuomio määrättiin ehdolliseksi. Tutkijoiden mukaan heidän verkostonsa kautta Venäjälle päätyi 111 luksusautoa, joiden yhteisarvo oli noin 20 miljoonaa euroa. Kun Saksan talousministeriön kesäkuussa julkaisema katsaus ilmestyi, tuomiot eivät olleet vielä lainvoimaisia.

Tapauksen tekee tavallista harmaiden markkinoiden autokauppaa paljon vakavammaksi ostajien luettelo. Saksan talousministeriön virallisen katsauksen mukaan autoja päätyi muun muassa Venäjän presidentin suojelusta vastaavalle FSO:lle, turvallisuuspalvelu FSB:lle ja Rosneftille. Oikeus määräsi noin 20 miljoonan euron arvosta varoja menetetyksi, ja tutkinnan aikana oli jo takavarikoitu 7 miljoonaa euroa.

Toisessa saksalaisessa tutkinnassa Dresdenin tullitutkijat jäädyttivät yli 16,5 miljoonan euron arvosta varoja vuoden 2025 lopussa. Tutkinnan aikana he takavarikoivat käteisen ja muiden varojen lisäksi seitsemän BMW:n, Porschen, Audin ja Mercedes-Benzin autoa, joiden yhteisarvo oli 595 000 euroa.

Kyse ei enää ole yksittäisistä harrastajista, jotka kuljettavat yhtä Mercedes-Benziä perävaunussa rajan yli. Saksalaiset tutkinnat kuvaavat ammattimaista kansainvälistä liiketoimintaa.

Venäjälle johtaa useita reittejä

Eurooppalaisissa tutkinnoissa toistuvat Georgia, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Turkki ja Moldova. Nykyisessä saksalaisessa tapauksessa joukkoon kuuluu myös Valko-Venäjä. OLAF löysi tutkinnassaan kolmansiin maihin rekisteröityjä ilmoitettuja maahantuojia, joiden kautta tavaroiden oli paperilla määrä siirtyä EU:n pakotteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

Kaikki näihin maihin liittyvät autokaupat eivät tietenkään ole pakotteiden kiertämistä. Maissa on omat automarkkinansa ja laillista tuontia. Kaupat alkavat kiinnostaa tutkijoita, kun määrät, ostajan toiminta, maksuketju, reitti tai ajoneuvon myöhempi sijainti eivät vastaa ilmoitettua loppukäyttöä.

On syntynyt myös toinen merkittävä kanava, joka ei enää välttämättä edellytä Euroopasta peräisin olevaa autoa. Reuters havaitsi vuonna 2026 tekemässään selvityksessä, että Kiinassa valmistettuja länsimaisten merkkien autoja päätyi Venäjälle kiinalaisten välittäjien kautta. Osa ajoneuvoista käsitellään ennen vientiä käytettyinä autoina, joilla ei ole ajettu juuri lainkaan. Reutersin käyttämien Autostatin tietojen mukaan Venäjällä myytiin vuonna 2025 lähes 130 000 Kiinassa valmistettua ulkomaisen merkin autoa.

Venäjällä myyty uudempi BMW voi siis olla eurooppalainen auto, joka on kulkenut usean välittäjän jälleenvientiketjun kautta, mutta se voi myös olla valmistettu Kiinassa ja päätyä Venäjälle sieltä.

Miksi BMW tai Mercedes-Benz ei voi vain pysäyttää tätä?

Autonvalmistaja pystyy hallitsemaan uuden auton ensimmäistä myyntiä melko hyvin. Jälleenmyynti on eri asia.

Jos BMW myy auton virallisesti saksalaiselle asiakkaalle tai jälleenmyyjä myy sen yritykselle, joka ilmoittaa uskottavasti lopulliseksi määränpääksi sallitun maan, auto voi myöhempien omistajien käsissä siirtyä valmistajan suoran määräysvallan ulkopuolelle.

EU:ssa toimivilla viejillä on siksi velvollisuus arvioida pakotteiden kiertämisen riskiä. Saksan talousministeriö korostaa, että BAFA on Venäjä-pakotteisiin kuuluvien vientirajoitusten keskeinen valvontaviranomainen ja että yritysten on itse varmistettava kauppojensa lainmukaisuus.

Autokaupassa tämä tarkoittaa käytännössä, että poikkeava ostaja tai reitti vaatii tarkempaa huomiota. Vastaperustettu välittäjäyritys, suuri määrä premium-autoja, epäuskottava loppukäyttäjä tai Venäjään läheisesti kytkeytyvät jatkokuljetukset voivat tehdä muuten tavanomaisesta vientikaupasta tutkijoita kiinnostavan.

Pakotteet eivät pysäyttäneet autoja vaan muuttivat niiden reittiä

Saksa on näissä toimissa keskeisessä asemassa yksinkertaisesta syystä. Autot kuuluvat maan tärkeimpiin vientituotteisiin. Vuonna 2024 Saksa vei 3,4 miljoonaa uutta henkilöautoa 135 miljardin euron arvosta. Autojen ja autonosien osuus Saksan viennistä oli tuona vuonna noin 17 prosenttia.

Tällaisessa kauppavirrassa muutaman kymmenen auton katoaminen ei ole tilastollisesti havaittavissa. Juuri siksi välittäjiin perustuvat järjestelyt toimivat paremmin kuin suora vienti Venäjälle.

Samalla niiden havaitseminen muuttuu yhä järjestelmällisemmäksi. OLAF ei tarkistanut vain sitä, mitä eurooppalaiseen vienti-ilmoitukseen oli kirjoitettu, vaan kysyi ilmoitettujen määränpäämaiden viranomaisilta, olivatko autot todella saapuneet sinne. Sen jälkeen se jäljitti yksittäiset VIN-valmistenumerot.

Kolmannen maan käyttäminen on tämän vuoksi huomattavasti epävarmempaa. Merkintä ”Georgia” asiakirjoissa ei ratkaise viejän ongelmaa, jos auton todellinen ostaja oli alun perinkin Venäjällä.

Pakotteiden vaikutusta on siksi arvioitava maltillisesti. Ne eivät ole poistaneet länsimaisia premium-autoja Venäjältä. Ne ovat poistaneet virallisen ja edullisen suoran reitin. Tilalle on syntynyt välittäjien, jälleenviejien ja rinnakkaistuojien markkina, jossa auton matka pitenee, hinta nousee ja takuiden, huollon sekä varaosien saatavuus vaikeutuu.

Ja mitä suuremmaksi tämä liiketoiminta kasvaa, sitä enemmän se jättää jälkiä. Saksan uusi 7 miljoonan euron tutkinta, OLAFin 766 ajoneuvon tapaus ja Würzburgin 111 luksusauton rikosasia osoittavat kaikki saman: eurooppalainen auto voi päätyä Venäjälle usean maan kautta, mutta VIN-valmistenumeroa on paljon vaikeampi piilottaa kuin laskuun merkittyä lopullista määränpäätä.