Yli 540 kW:n Ford F-100 ja GT3-kilpurista vaikutteita saanut Aston Martin esillä SEMA-messuilla
Meguiar’s toi SEMA-messuille kaksi hyvin erilaista rakenneltua autoa: viisi vuotta työn alla olleen Ford F-100 -avolavan ja TJ Huntin Aston Martin Vantagen, jossa katuautoon on yhdistetty kilpa-autosta vaikutteita saanut korisarja. Ford luottaa ahdettuun V8-voimaan, Aston Martin käsin sovitettuihin GT3-osiin ja vapaasti hengittävän moottorin luonteeseen.
Kaksi erilaista tietä samaan tavoitteeseen
Yhtiö esitteli molemmat autot Las Vegasin SEMA-messuilla, jotka järjestetään 3.–6. marraskuuta. Autonhoitotuotteistaan tunnettu merkki juhlii siellä myös 125-vuotista taivaltaan.
Kyse ei ole vain näyttävästä ulkonäöstä. Fordin rakentajat muokkasivat perusteellisesti sekä alustaa että koria, kun taas Aston Martinin parissa työskennellyt tiimi joutui sovittamaan kilpa-autosta peräisin olevat koripaneelit katuautoon. Lopputulokset osoittavat kahdella eri tavalla, kuinka pitkälle auton rakentelussa voi mennä.
Ford F-100 GT/FX: vuoden 1956 avolava, FF1-alusta, 5,0-litrainen Coyote V8 Whipple-ahtimella, noin 541 kW ja kymmenvaihteinen automaattivaihteisto.
Fordin rakentaminen kesti viisi vuotta ja maksoi yli miljoona Yhdysvaltain dollaria; etujarruissa on kuusimäntäiset Wilwood-satulat.
Aston Martin Vantage: vuoden 2013 katuauto, muokattu AMR GT3 -korisarja, 4,7-litrainen vapaasti hengittävä V8 ja kuusivaihteinen käsivalintainen vaihteisto.
Aston Martinin VelocityAP-pakosarjat ja -pakoputkisto ovat yhteensä noin 30 kg alkuperäisiä osia kevyemmät; jousituksessa on Nitron R1 -coiloverit.
Vantagen Nitto NT01 -renkaat: edessä 285/35 R20 ja takana 315/30 R20. Autojen saatavuudesta Euroopassa tai niiden tieliikennekelpoisuudesta ei ole tietoa.
F-100:n klassisen muodon alla on ahdettu Coyote
Tony Peressinin vuoden 1956 Ford F-100 GT/FX:n rakensi arizonalainen Fat Fender Garage -paja. Hanke kesti viisi vuotta ja maksoi yli miljoona Yhdysvaltain dollaria.
Ohjaamon alla on FF1 Performance Coilover -alusta. Paja valitsi kolmannen sukupolven 5,0-litraisen Ford Coyote V8:n, jonka teho nousee Whipple-ahtimen avulla noin 541 kilowattiin. Moottorin parina on kymmenvaihteinen automaattivaihteisto.
Tehokkaan avolavan etupyörien jarrutuksesta huolehtivat kuusimäntäiset Wilwood-satulat. Autossa on 20-tuumaiset HRE-vanteet ja takana 315/35-kokoiset Toyo-renkaat.
Kori on säilyttänyt vanhan Fordin tunnistettavan keulan, mutta yksityiskohdat kertovat mittavasta käsityöstä. Rakentajat muotoilivat katon ja konepellin uudelleen, madalsivat ohjaamon koriosaa noin 51 mm ja levittivät lokasuojia. Mittatilaustyönä tehdyt astinlaudat ja lava, korin tasoon asennetut lasit sekä Mustang GT350:n takadiffuusori erottavat lopputuloksen selvästi alkuperäisestä työjuhdasta.
Alkuperäinen säleikkö säilytettiin. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut puskurit ja koristelistat saivat Cerakote-pinnoitteen, kori maalattiin samppanjanväriseksi ja siihen lisättiin kilparaidoitus. Sisusta verhoiltiin mustalla nahalla.
Vantage sai GT3-ilmeen, mutta se ei ole tehtaan kilpa-auto
TJ Huntin vuoden 2013 Aston Martin Vantagen lähtökohtana oli toinen ajatus: tuoda tehtaan GT3-kilpa-auton ulkonäkö katuautoon. Olennainen ero on, että kyseessä on GT3-kilpurista vaikutteita saanut muunnos, ei tehtaan GT3-kilpa-auto.
Hunt hankki muokatun version Aston Martin Racingin GT3-korisarjasta. Siihen kuuluvat syvä etuspoileri, ilmanvaihtoaukoilla varustettu konepelti, sivuhelmalevikkeet, takadiffuusori ja takasiipi. Osien asentaminen vaati yksilöllistä valmistusta ja sovitustyötä, eikä kyse ollut vain luettelosta tilattujen osien kiinnittämisestä.
Perinteisen brittiläisen kilpa-autovihreän sijaan Hunt valitsi Macadamia Metallic -värin Porschen Paint to Sample -valikoimasta. Näin hankkeessa yhdistyvät brittiläisen urheiluauton muoto, Porschen väri ja GT3-autolle ominainen voimakas aerodynaaminen muotoilu.
Vapaasti hengittävä V8 ja lähes 30 kg kevyempi pakoputkisto
Aston Martinin konepellin alla on käsin koottu 4,7-litrainen vapaasti hengittävä V8. VelocityAP toimitti GT4-eritelmien mukaiset pakosarjat ja pakoputkiston, jotka painavat yhteensä noin 30 kg vähemmän kuin alkuperäiset osat. Putkisto on valmistettu austeniittisesta 304-laadun ruostumattomasta teräksestä.
Sama yhtiö toimitti myös kytkinsarjan kuusivaihteiseen käsivalintaiseen vaihteistoon. Jousitusta täydentävät säädettävät Nitron R1 -coiloverit. Autossa on myös AP Racingin paineilmatunkit, jotka nostavat sen, kun niihin kytketään ulkoinen paineilmaletku.
HRE R101 Lightweight -vanteet ovat edessä 10 ja takana 12 tuumaa leveät. Molemmilla akseleilla niiden halkaisija on 20 tuumaa. Nitto NT01 -renkaiden koko on edessä 285/35 R20 ja takana 315/30 R20. Lehdistömateriaali ei kerro moottorin lopullista tehoa, vääntöä eikä auton kiihtyvyyslukemia, joten suorituskykyä ei voi verrata Fordiin numeroiden perusteella.
Inspiraatiota eurooppalaisille harrastajille, ei myynti-ilmoitus
Eurooppalaisille autoharrastajille nämä kaksi hanketta havainnollistavat ennen kaikkea erilaisia lähestymistapoja rakenteluun: klassisen avolavan perusteellista teknistä uudistamista ja katu-urheiluauton muuttamista kilpa-autosta vaikutteita ottamalla. Lähde ei kerro autojen saatavuudesta Euroopassa, paikallisista hinnoista eikä muutosten tieliikennekelpoisuudesta.
Meguiar’s esittelee messuilla myös vuoden 2027 autonhoitotuotevalikoimansa ammattilaisille ja harrastajille. Oheismateriaali ei erittele yksittäisten tuotteiden teknisiä ominaisuuksia eikä sitä, milloin ne tulevat Euroopan markkinoille.